Opuntia näyttää niin kotoisalta Sisilian, Etelä-Espanjan ja Pohjois-Afrikan kuivilla rinteillä, että monet olettavat sen kasvaneen siellä aina. Näin ei ole. Hedelmän taustalla oleva kaktus, Opuntia ficus-indica, on peräisin Meksikosta ja ylitti Atlantin vasta espanjalaisten saavuttua Amerikkaan.
Tässä artikkelissa seurataan tuota matkaa meksikolaisista keittiöistä Välimeren maisemiin ja paljon myöhemmin Euroopan kahviloissa tarjoiltaviin vaaleanpunaisiin juomiin ja jälkiruokiin.
Meksikolainen alkuperä
Opuntia ficus-indica on viljelykasvi, jota ihmiset ovat muovanneet hyvin pitkän ajan kuluessa, ja sen alkuperä sijoittuu Keski-Meksikoon. Luonnonvaraisia Opuntia-lajeja kasvaa suuressa osassa Amerikkaa, mutta ficus-indicalle ominaiset suuret, makeat hedelmät ja harvapiikkiset lavat ovat pitkän viljelyn ja valinnan tulosta.
Meksikossa hedelmää kutsutaan nimellä tuna ja nuoria lapoja nimellä nopales. Molemmat ovat siellä edelleen arkisia ruokia. Lapojakenniä käytetään vihanneksena, ja hedelmää syödään tuoreena, sekoitetaan viileiksi juomiksi tai keitetään makeiksi tuotteiksi ja siirapeiksi.
Kaktus kansallislipussa
Opuntia on kietoutunut osaksi Meksikon historiaa. Meksikon lipussa näkyvä kansallisvaakuna esittää opuntiakaktuksella istuvaa kotkaa. Se viittaa Tenochtitlanin perustamislegendaan. Tenochtitlan oli atsteekkien pääkaupunki nykyisen Mexico Cityn paikalla, ja legendassa kaktuksella istuva kotka osoitti paikan, jolle kaupunki tuli rakentaa.
Harvat hedelmät liittyvät yhtä läheisesti kansalliseen symboliin, ja tämä kertoo paljon siitä, kuinka kauan kasvi on ollut osa alueen elämää.
Kaktus, hyönteiset ja kuuluisa punainen väri
Opuntialla on historiassa myös toinen, vähemmän ilmeinen rooli. Opuntiakaktukset ovat kokenillikirvan isäntäkasveja, ja sitä kasvatettiin Meksikossa siitä valmistettavan syvänpunaisen väriaineen vuoksi. Espanjalaisten valloituksen jälkeen kokenillista tuli arvokas vientituote Eurooppaan, jossa sitä käytettiin tekstiilien värjäämiseen.
Se on eri asia kuin hedelmän väri. Opuntian hedelmäliha on vaaleanpunaista omien pigmenttiensä, betalaiinien, vuoksi, ei kokenillin takia. Nämä kaksi on helppo sekoittaa keskenään, koska molemmat liittyvät samaan kaktukseen.
Atlantin ylitys
Espanjalaiset laivat kuljettivat kaktuksen Espanjaan 1500-luvulla. Sieltä se levisi nopeasti ympäri Välimeren aluetta. Kasvi tarvitsi vain vähän vettä, juurtui maahan asetetusta yksittäisestä lavasta ja oli hyödyllinen sekä hedelmänä että elävänä aitana, joten sitä oli helppo jakaa ja istuttaa.
Sen eurooppalaiset nimet kantavat yhä jälkiä tästä matkasta. Lajinimi ficus-indica tarkoittaa intialaista viikunaa ajalta, jolloin eurooppalaiset kutsuivat Amerikkaa Intiaksi, joten nimi viittaa Uuteen maailmaan eikä Intiaan. Englanniksi sitä kutsutaan myös nimellä Barbary fig Pohjois-Afrikan rannikon vanhan eurooppalaisen nimityksen mukaan. Kasvi levisi siellä laajalle.
Opuntia Välimeren ympäristössä
Nykyään kaktus on tuttu osa Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maisemaa. Sisilia yhdistetään hedelmään erityisen vahvasti, ja sisilialaiset kutsuvat sitä nimellä fico d'India. Se on yleinen myös Espanjassa, Portugalissa, Maltalla, Kreikassa, Marokossa ja Tunisiassa.
Välimeren ympäristössä hedelmä kypsyy loppukesästä syksyyn. Sitä myydään toreilla ja tienvarsikojuissa, usein jo kuorittuna, koska kuoren hienot piikit tekevät käsittelystä hankalaa. Hedelmä syödään viilennettynä, siitä valmistetaan hilloja, siirappeja ja liköörejä, ja sitä käytetään sorbeteissa ja hedelmäjälkiruoissa.
Missä opuntia kasvaa nykyään
Meksikon ja Välimeren alueen lisäksi Opuntia ficus-indicaa viljellään monilla lämpimillä ja kuivilla alueilla, kuten osissa Etelä-Amerikkaa, Itä- ja Etelä-Afrikkaa, Lähi-itää ja Aasiaa. Kuivuuden ja köyhien maiden sietokykynsä ansiosta se on hyödyllinen viljelykasvi alueilla, joilla muut hedelmäkasvit menestyvät huonosti.
Joissakin paikoissa sitä kasvatetaan pääasiassa hedelmien vuoksi, toisissa lapojen vuoksi. Lapoja syödään vihanneksena tai käytetään eläinten rehuna. Joissakin maissa kasvi on levinnyt viljelyn ulkopuolelle ja sitä pidetään haitallisena vieraslajina, mikä muistuttaa siitä, kuinka helposti se juurtuu.
Koska kaktus kasvaa useilla mantereilla, opuntiajauhetta voidaan valmistaa eri alueilla kasvatetuista hedelmistä. Ostajalle kasvitieteellinen nimi, väri ja tuotetiedot kertovat jauheesta enemmän kuin yksittäinen kasvatusalue.
Torien hedelmästä kahviloiden raaka-aineeksi
Euroopan historiassa opuntiaa nautittiin suurimman osan ajasta tuoreena siellä, missä se kasvoi. Se kestää huonosti kuljetusta: kypsä hedelmä kolhiintuu helposti, säilyy vain lyhyen aikaa ja vaatii huolellisen kuorinnan. Pohjois-Euroopassa sitä löytyi lähinnä satunnaisesti erikoistuneilta vihanneskauppiailta.
Kuivattuna ja jauhettuna hedelmä muuttuu aivan erilaiseksi tuotteeksi. Opuntiajauhe säilyttää vaaleanpunaisen värin ja hedelmäisen maun muodossa, jota voidaan varastoida, annostella ja kuljettaa kaikkialle. Tämä on tuonut hedelmän kauas kaktuksista sijaitseviin kahviloihin, leipomoihin ja jäätelönvalmistajille, jotka käyttävät sitä nykyään vaaleanpunaisissa latteissa, kuorrutteissa, gelatossa ja smoothieissa.
Sama kirkkaanvärinen hedelmäliha, joka kiinnittää huomion sisilialaisella torikojulla, saa myös opuntialatten erottumaan Tukholman tai Amsterdamin kahvilan tiskillä. Jos haluat tietää lisää itse hedelmästä, lue selityksemme aiheesta mikä opuntia on sekä reseptejä ja käyttötapoja käsittelevä oppaamme opuntiajauheen käyttö.
Opuntiajauheen ostaminen
Kotikeittiöissä hedelmää voi kokeilla jauhemuodossa pakkauksella Opuntiajauhe – 70 g. Kahvilat, leipomot ja tuottajat, jotka tarvitsevat säännöllisiä määriä, voivat pyytää tarjouksen tuotteesta Opuntiajauhe 25 kg, jota varastoidaan ja toimitetaan Ruotsista.
